Hajalinkkejä ajankuluksi ranskantaitoisille

Kas, Ranskassa romaani on joutunut kriisiin. Internetiäkin on tietysti ehditty syyttää. Mutta: « Kriisi, jossa ei ole enää kyse surunvalitteluista, vaan kriisi hetkenä jolloin romaani ottaa itsensä, rakenteellisen ja kielellisen potentiaalinsa uudelleen tarkasteluun, hetki jolloin kysytään sen mahdollisia muuntautumisia tänä postmodernina aikana », kirjoittaa Philippe Boisnard. Mistäs meillekin saatais? Vaikka toisaalta, sinänsä ajatus ei kuulosta mitenkään erityisen uudelta (varsinkin jos puhutaan postmodernista ajasta…), kriisejä tulee ja menee, tämä lienee vain yksi sellainen, ehkei sen kiinnostavampi kuin mikä tahansa kirjallisuuskeskustelu joka käydään yhden maan kirjallisuuden ympärillä (juuri näin) minä tahansa hetkenä, jolloin ei voi aavistaa onko siinä mitään sen kummempaa. Näin sivusta tarkasteltuna sellainen tuntuu helposti jotenkin laimealta. Kuitenkin tuo linkittämäni kirjoitus on jotenkin mielenkiintoinen, tietyssä mielessä tavanomainen ja odotettavakin kannanotto, mutta silti huomionarvoisen tuntuinen. Mielenkiintoisen kirjallisuuden kannalta “hyödyllistä” kuitenkin lienee, ettei romaani pääsisi istumaan kaapin päällä kuin vanha aviopari, joka on jo kauan sitten lakannut puhumasta toisilleen ja kommunikoi enää pään nyökkäyksillä ja merkityksellisillä oven kolahduksilla.

Muuta hyvin sekalaista:
Charles Pennequin: « Je n’ai rien à dire » («minulla ei ole mitään sanottavaa », jännä äänijuttu; varsinainen linkki löytyy sivun puolivälin jälkeen) Kilobytespatron.infossa.

Cecile Richard: « Je ne dis rien » (« en sano mitään »).

Sylvain Courtoux ja Emmanuel Rabu : Vie et mort d’un poète (de merde)

Les70.com: sivusto, jolla esitellään 70-luvulla syntyneitä ranskalaisrunoilijoita. Hauskaa sinänsä.

Ranskantaidottomille bonuksena animaatio:
Lucien Suel: Poèsie concrète.